Osoitehaavia esiteltiin Belgiassa

28.1.2020

Osoitehaavi perustuu joukkoistettuun tiedon keräämiseen. Miten joukkoistamisen mahdollisuuksiin paikkatiedon tuottamisessa on tartuttu muualla maailmassa?

Risto Ilves seisoo Leuvenissa vanhan rakennuksen edessä.
Risto Ilves Leuvenissa.

 

EuroSDR:n järjestämä Crowdsourcing in national mapping -työpaja Belgian Leuvenissa 16.–17. tammikuuta keräsi kansallisten karttalaitosten ja yliopistojen edustajia keskustelemaan joukkoistetusta paikkatiedon keräämisestä ja esittelemään aiheeseen liittyviä hankkeita. Työpajassa suunniteltiin myös myöhemmin tänä vuonna toteutettavaa hackathon-tapahtumaa, jossa on tarkoitus sekä kehittää edelleen nykyisiä että myös toteuttaa uusia joukkoistamissovelluksia.

Maanmittauslaitoksesta mukana työpajassa olivat Osoitetietojen hallinta -projektin vetäjä Sakeri Savola ja KMTK:n ohjelmapäällikkö Risto Ilves. Kansainvälisille kollegoille esiteltiin Osoitehaavi-palvelua sekä jo päättynyttä Karttakerttu-pilottia.

 

 

 

– Osoitehaavin toteutuksessa kiinnostusta herätti erityisesti kansallisen suomi.fi-tunnistuspalvelun hyödyntäminen. Osoitteiden osalta tarve tarkoille sisäänkäynti- ja kulkupistetiedoille oli huomattu muissakin maissa. Meiltä tiedusteltiin esimerkiksi, onko tietojen kerääminen herättänyt kysymyksiä tietosuojasta, Sakeri Savola kertoo.

Myös yhteisöllinen Karttakerttu-palvelu keräsi runsaasti huomiota osallistujissa. Joukkoistamista on kokeiltu monen karttalaitoksen projekteissa, mutta varsinaisesti tuotannossa vapaaehtoista tiedonkeruuta käytetään vielä melko vähän. Yleisesti on kuitenkin huomattu, että vähenevät resurssit eivät enää riitä kaikkien kohteiden kartoittamiseen viranomaisten toimesta.

Tähän mennessä joukkoistamista on hyödynnetty etenkin palautteiden keräämisessä. Moni karttalaitos on toteuttanut erilaisia sovelluksia, joilla kerätään käyttäjäpalauttetetta paikkatietoaineistosta. Esimerkiksi Alankomaissa on kehitetty Verbeter de kaart -verkkopalvelu, jonka avulla käyttäjät voivat antaa keskitetysti palautetta 430:lle eri organisaatiolle, jotka tuottavat maasto-, rakennus- ja osoitetietoa. Tiedontuottajilla on velvollisuus käsitellä palautteet säädetyssä ajassa.

Suomessa työ Osoitehaavin parissa jatkuu.

– Muiden karttalaitosten työntekijöihin ja alan tutkijoihin tutustuminen oli antoisaa. Tarkoituksen on, että vastaava työpaja pidetään noin kahden vuoden välein. Toivottavasti seuraavalla kerralla voimme esitellä, miten Osoitehaavi on otettu Maanmittauslaitoksella varsinaiseen tuotantokäyttöön ja miten sillä kerättyä tietoa hyödynnetään Suomessa, Savola toivoo.